Uusi blogi

M: Moi, ihanat! Mun uusi blogi löytyy tuosta alta. Aika jännä nähdä mitä siitä tulee, kun oon aina pitäny blogia vaan Heidin kanssa, huii. Mutta sieltä voi käydä kattoon, miten sujuu!

Marissofian.blogspot.com

Tässä myös linkki Heidin blogiin. Heidi ei oo hetkeen päivittäny, mutta aikeissa on taas jatkaa!

heidissofia.blogspot.fi

Parasta uutta vuotta molempien puolesta!

MARI

Lately

M: Moi! Enpä tiedä miksi just nyt aloin kirjottaan tätä postausta, kun oon ihan nukahtamisen partaalla ja tiedän että tästä ei tuu valmista kuitenkaan. Anyways.

Päivät kuluu ja viikot vierii ja eilen yöllä kun kello löi yli kaksitoista lähti joululaulut soimaan. En oo aikaisempina vuosina kyllä yrittely mitään varaslähtöä ja joululaulut on säästetty joulukuulle. Mutta pystyinpä sanoa outoja katseita kerätessä, että haloo on se nyt kuitenki jo marraskuu....ollu jo ainaki kakskyt sekuntia..don't judge me.

Tässä välissä on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista, siitä kun viimeks kirjotin. Lumi on tullu oikeasti maahan (kai), ja oon alottanu kuuden viikon harjottelun, josta yksi viikko kunnialla läpi! Oli myös syysloma, jolloin autoilin Muonioon. Ihanaa luistella ystävien kanssa järven jäällä ja sytyttää päivän päätteeksi nuotio. Se on kyllä hyvä paikka olla. Syyslomaviikon keskiviikkona lähettiin kivalla porukalla Norjaan. Siellä jos jossain on kaunista ja hauskaa! Lauantaina takaisin Ouluun ja tiputus arkeen kovaa ja korkealta.

HUOMENTA! Hahaha.. Kyllähän mää sen tiesin, että vielä nukahdan kesken kirjottamisen, mutta jatketaanpa nyt loppuun tää, ku alotettiin :-D Mihis jäinkään! Lallaaa. Niin, lisäksi oon irtisanoutunut tästä mun aivan rakkaaksi käyneestä asunnosta, yhyy.. Enää marraskuu tässä. Mutta syy on kiva, nimittäin sain Islannista tiedon, että ne ottaa mut sinne. Eli jos ei mitään erityistä tapahdu ja kaikki menee hyvin niin siellä sitten vietän ens lukukauden tulivuorissa sukellellessa. Ja heiii, jotka ootte ollu Islannissa, tell me everything! :-)

Nyt tää ope lähtee ettimään musiikkia pikkusten liikuntatunnille. Kuukauden kysymys: Tuleekohan musta koskaan opettajaa? :-D
Mari

Breathe deep, breathe clear

M: Eilen illalla ennen nukkumaanmenoa kävin nuuhkimassa raikasta syysilmaa parvekkeella ja ajattelin "täällä tuoksuu lumi" ja heti perään "niinku Lorelai!!".

Lorelai: Can you smell it [snow]?
Rory: You know, its like dogs and high pitched noises. I think its something only you can smell.

Ja niinhän se lumi siellä satoi kun aamulla heräsin. Tänä vuonna ensimmäinen lumisade ei ollut täällä Oulussa ihan niin leijaileva, kuin yleensä, eikä sellanen mitä ootan joka syksy kuin kuuta nousevaa. Se oli isku vasten kasvoja ja näytin suurinpiirtein zombielta, kun olin päässy pyörällä kämpiltä yliopistolle asti. Onneksi se suli saman tien pois ja romanttinen ensilumi saa uuden mahdollisuuden leijailla tanssahdellen maankamaraan. Vähä nätimmin sitten pliis.

Oon taas ehtiny käymään kotikotona tässä välissä. Ihan ennätysmäärä näitä kotivisiittejä tullu tässä syksyn aikana, en valita :-) Oli parasta taas saada meidän porukka koolle ja olla yhessä tyhmiä. Treenattiin kovasti ruotsin puhumista, käytiin mummoilemassa ruskaretkellä ja autettiin häävalmisteluissa. Häät oli tosi kauniit, meidän ihana Ida on nyt naimisissa! 1 down, 6 to go ;-) Sain myös uuden kaverin meiltä kotoa. Sen nimi on Suri ja tää kyllä vei mun sydämen!!

Oulussa arki on jatkunu niin älyttömän kouluntäyteisenä. Kyllähän mua siitä on varoteltu, että kakkosvuosi on paha. Nobody said it was easy, but no one ever said it would be this hard.... Hahhaha.. Mutta jos selviän tästä syksystä näin koulun suhteen nii sitte selviän kyllä lopuistaki opinnoista. Mulla on myös salainen haave päästä vaihtoon. Tai ei tää nyt kovin salainen haave oo, mutta nyt vaan kaikki sormet ristiin sen jutun suhteen. 

Ei sitte vissii hymyillä niissä kuvissa. Huominen vielä jaksaa yliopistolla ja sitte meitsi ottaa pienen hermoloman ja lähtee Helsingin suunnalle moikkaamaan tyyppejä. Tätä on odotettu aivan hulluna. En oo nähny mun ihania yli vuoteen, miten tää on ees mahollista!?

MARI 

Summer '14

M: Heippa ihanaiset! Tuntupa muuten hyvältä kirjautua bloggeriin. Muutama sekunti piti pysähtyä ja miettiä, että mikä se käyttäjätunnus ja salasana nyt olikaan, mutta ei onneks kokonaan ollu unohtunu. Voin ihan rehellisesti kertoa miks oon nyt tässä kirjottamassa :-D Kävin pari päivää sitten lainaamassa syksyn ensimmäisen kurssikirjan. Sillä sekunnilla ku istahdin sen kanssa tuohon keittiönpöydän ääreen niin halusinki ihan älyttömästi tulla kirjottamaan BLOGIIN. Hah. En vaan osaa keskittyä blogiin kesällä. Syksyyn taas kuuluu bloggailu siinä esseiden kirjottelemisen kanssa. Toisessa välilehdessä on bloggeri, toisessa wordi. 

Olisi ihan mahdotonta alkaa tässä yhdessä postauksessa kertomaan mitä kaikkea kesään on mahtunu. Mulla on ollu aika erilainen kesä ku ikinä, mutta ihan huippu! Tunnen jo nyt, että tuun haikailemaan monesti kesän 2014 perään. 

Maailman kaunein päivä oli, kun mun sisko meni naimisiin. Oli myös ihana päästä hetkeksi kotikotiin ja nähdä näin paljon ihania, joita näkee liian harvoin. #Grønwedding 

Muutto oli kesän alussa ja rakastan tätä uutta pienoista asuntoani, joskin usein haikailen mun ja Heidin asuntoon James Arthuria kuunnellessani tai samoja tuoksukynttilöitä poltellessa. 

Töitä oon kyllä saanut tehdä. Välillä oon laskenut päiviä koska loppuu ja välillä sitä vaan toivoo, että eihän tää pliis lopu ikinä! Vielä pari viikkoa jäljellä. // Ihana kesäretki tyttöjen kanssa <3

Ja tästä se alkaa, uus lukuvuosi! Mulle syksy on kaiken uuden aloittamisen aikaa, paljo enemmän ku uusivuosi. Voin vaan hymyillä aina, ku astun ulos ja siellä tuoksuu syksy. 

"Autumn is a second spring when every leaf is a flower." - Albert Camus

-MARI-

Open your eyes and see, how our horizons meet

So open your eyes and see

The way our horizons meet

And all of the lights will lead

Into the night with me

And I know these scars will bleed

But both of our hearts believe

All of these stars will guide us home

H: Ihanin laulu, ihanin uus aleista löytynyt huppari, ihana kerranki käyä ottaan kuvia siks ku huvittaa eikä siks että pittää, ihana kesä, ihana juhannus viikon päästä, ihanat oranssit kynnet, ihana piharakennus missä saa lukee rauhassa, ihana lenkki-ilma, ihana oulu, ihana kesä, joko sanoin sen? Hups.

Love, Heidi

Kuin mitään ei ois tapahtunut

H: Antaisitteko te anteeksi, jos vain pyydettäis, eikä seliteltäis yhtään sen enempää? Anteeks. Eiköhän tämä taas pikkuhiljaa lähde tästä käyntiin. Mutta antakaa aikaa. Sillä tästä lähtien jokainen postaus tulee sydämestä, niin päätin just nyt. Jokainen kuva on näyttämisen arvoinen, jokainen sana lukijaansa vailla.

Kesä on ihana ja mulle kuuluu parempaa mitä keväällä. Vietin kevään opetellen miten olla stressaamatta niin paljoa, koska stressi ei oo oikeestaan yhtään hyvä juttu mulle eikä mun kropalle. Stressaan silti, vieläkin. 

Ihana Laura-serkku poikkesi käymään Sveitsistä! Onneks Suomi on nii ihana, että se tullee takas jo ensi kuussa<3

Oon opetellu myös ottamaan kaiken irti hetkestä ja niistä asioista, joista nautin, ja oon myös huomannu sen, kuin vähän mää oikeesti tarvin ollakseni onnellinen. Ja nyt, oon (kaikista vähemmän kivoista päätä vaivaavista jutuista huolimatta) niin tosi onnellinen. Keväällä kaikilla oli vaan jotenki niin älyttömän paljo stressiä, että ihmissuhteetki siinä jo alko kärsiä :-D Kiitos kesä<3

Yritin hirveesti olla vakava, mutta en osannu ja se on maailman eniten okei<3

Huomaa kyllä että on pitäny vähä taukoa tästä hommasta. En osannu mennä enää meidän flickriin, joten piti tehä uus.. En muistanu kuvien kokoa, mutta kokeilemalla onnistu taas :-D En oo myöskään vieläkään opetellu siirtämään uutukaisesta samsungistani (JEE lumia sai kyytiä!!) kuvia koneelle, tyhmä minä! Sinne on tallentunu monia iloisia hetkiä ja olisin halunnu näyttää. Lisäksi tää rakas koneeni ääntelee kummallisesti, apuaa. Hienosti on hommat hanskassa!

Nyt minä lähden nukkumaan! Toivottavasti palaillaan pian te rakkaat, jos teitä vielä sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy. Oli ikävä! <3

Love, Heidi

Life's too short to even care at all

H&M: Back on track. Tässäpä viimeinen pläjäys meidän jo niin kaukaiselta tuntuvalta reissulta. Arki saa nyt siis alkaa bloginkin puolella. Alla olevasta laulusta mudostu yks matkan soitetuimmista ja nyt aina, ku sen kuulee niin luulee, että on siellä taas. Ainaki melkein.

Kuvista näkyy jonku verran myös meidän shoppailuja! Ostokset oli jotenkin hassuti painottunu vähän tällasiin kollarihenkisiin ja mukavuusennenkaikkea- tyylisiin vaatteisiin. (Tiimikokispaidat on parasta.) Niissä vaatteissa ollaanki sitte hengailtu koko pääsiäinen ja varmaan koko loppuelämä sitten kans, koska mukavuus ennen kaikkea. Hahha. Eiköhän sitä kesän tullessa taas ala panostamaan tuohon pukeutumispuoleen uudella motivaatiolla :-D Ken tietää. Mutta missä on Ken?

<3: MARI & HEIDI