maanantai 31. maaliskuuta 2014

Everything will turn out right.

H: Heipä hei! Tässäpä kaksi hassua faktaa: postasin viimeks tänne blogiin kaks viikkoa sitten, ja kävin bloggerissa/meidän blogissa viimeksi viikko sitten. Aika harvoin on kyllä ihan näin menny.. Mutta kaikki johtuu siitä, että oon onnellisesti työntäny blogin ja kaiken muunkin ei-niin-tärkeän tekemisen pois päästäni hetkeksi. Mulla on tällä hetkellä vähän ristiriitaiset fiilikset elämää kohtaan. Oon toisaalta niin onnellinen ja odotan kaikkea ihanaa, mutta samalla en halua ajan kuluvan, koska oon niin stressaantunut ja ahdistuksissani tulevasta kesästä ja syksystäkin jo. Nyt oon sitten yrittäny keskittyä tärkeisiin asioihin ja koulumotivaatiotakin oon jotenkin ihmeen kautta löytänyt! Ja lisäksi meidän ihanaan reissuun on enää kahdeksan yötä, joten tämäkin viikko on painettava kovaa duunia jeejee.

Lomogram_2014-03-30_02-30-32-PM

Kerronpas silti hieman mitä olen ehtinyt tekemään stressaamisen lisäksi! Juttu mikä ilahduttaa minua kovin, on se, että oon saanu viettää paljon aikaa kavereiden kanssa. Ede on oli meillä yötä, ja syötiin meidän yhteistä lempiruokaa, mutakakkua. Ei oo sen voittanutta! Oon käyny myös Antin kans laskettelemassa, tyttöjen kaa shoppailemassa, ja perjantaina oltiin poikien kans Sakella pelaamassa SingStaria ja 7wonderssia. Pitsallakin käytiin ja oli niin kivaa. Myös Assia näin pitkästä aikaa lenkin parissa ja päätettiin tällä viikolla pistää pystyyn opiskelutalkoot. Tuntuu ihan kuin kaikki (minäkin) heräilisivät talviuniltaan.

Lomogram_2014-03-30_02-28-52-PM

Nyt kahvi onkin sopivasti tippunut ja porkkanakakku odottelee syöjäänsä. Jos tätä hiljaiseloa vielä vähän jatkuu, älkää pelästykö, sitä kestää enintään viikon. Asiaan palataan kunnolla viimeistään viikon päästä, kun päästään aurinkoon ja iloisiin tunnelmiin. Palaillaan siis puput, ihanan keväistä viikkoa kaikille!

Pus, Heidi

maanantai 24. maaliskuuta 2014

24/3/14

M: Huomenta ja hyvää maanantaita kaikille. Mitä kuuluu? Itse täällä poden pieniosta päänsärkyä ja päälle puskevaa flunssa ja siksi ei oikein meinaa englanninkielinen artikkeli suomentua päässä ja muodostua referaatiksi tyhjälle sivulle. On se kumma juttu.

hei4

Täällä olen siis siirrelly viimeviikkosia kuvia iPadin kätköstä koneelle ja kerännyt voimia tulevaan koitokseen.

hei6

Seuraavaksi kääntäkää katseenne jälkimmäisen kuvan vasempaan puoleen. Oon maininnut ennenki täällä blogissa mun käsityötaidot, tai oikeastaan niiden olemattomuuden, hehee. Tällä käsityökurssilla yks meidän tehtävistä oli tuunata joku vaate. Valitsin sitten mun kaapinpohjalle jääneet farkut ja tein niistä tollaset kuvassa (huonosti) näkyvät farkkulappuhaalarit. Eihän ne mitkään maailman viimeistellymmät ja taitavimmin tehdyt oo, mutta oon kyllä ihan äimänä, että muka ite sain tollaset aikaan ilman kenenkään suurempaa neuvomista. Woooooooh. Ehkä en ole ihan toivoton tapaus. Saa nähä eksyykö nuo päällekki joku kaunis kesäinen päivä! :-) Oi kesäinen päivä. Niitä odotellessa. 
-Mari-

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

555. postaus!

M: Hello. Nyt on vissiin postaustahti vähän hiipumaan päin. Näiden kuvieni otosta on jo ties kuinka kauan, mutta ei vaan oo tullu laitettua tänne niitä. 

Tää postaus saa luvan olla vain normiarjesta kirjottelua :-) Tänne kuuluu aika hyvää. On tosi rauhallista, mutta ei mitenkään tylsää kuitenkaa. Alkuviikosta kävin kestäyön info-tilaisuudessa ja melkeinpä ootan jo että pääsee alottaan työt :-D Tällä viikolla olin myös enemmän tai vähemmän yliopistolla. Oon alkanu iltaisin aikasin nukkumaan, kattonu taas pitkästäpitkästä aikaa frendejä (love), lukenu paljo blogeja ja haaveillu uudesta kamerasta. Oon myös yrittäny hoitanu passi- ja vakuutusjuttuja kuntoon. (hermotki menny, mutta millonpa ei tollasten ärsyjen virallisten juttujen kaa) Nyt on sitte voimassa oleva passiki!

0505 IHAN PIHALLA 0550 IHAN PIHALLA-001

Nyt viikonloppuna oon hengailu mun armeijakamusen kaa. Vielä 88 days until he's home. Voin kertoa, että tää vuosi on menny maailman hitaiten ja en kohta enää ees muista sitä aikaa ku Sakke ei ollu armeijassa. Yyh. Sitte oon kyllä kiitollinen, ku tää koko rumba on ohi. 

Ens viikko näyttäis siltä, että mulla vähänniinkun ryminällä helpottanu lukkari ja mulla onki vaan yks luento ja yks kitaratunti. Jeeh! AINII oon ihan unohtanu harjotella! Sinne siis, moikka!<3 

-Mari-

maanantai 17. maaliskuuta 2014

YLIOPISTOSSA PART 2

H&M: Part ykkösen löydät täältä!

Niin joo, täähän piti julkaista jo viime perjantaina... Voin kertoa, että siinä vaiheessa koko yliopisto tuli vaan niin ulos korvista, ja oltiin kovasti viikonlopun tarpeessa, heh. Mutta nyt uudella yrityksellä! Tuntuu vaan vähän siltä, että on niin paljon asiaa mitä sanoa, ettei osata edes muodostaa näistä loogista kokonaisuutta. Mutta me yritetään parhaamme, ja jos joku jää kaivelee, nii pommittakaa kommenteilla! :-)

image (48)-001

H: Mulla, kuten varmaan kaikilla muillakin, oli ennakkoluuloja yliopistoa kohtaan ennen sinne menoa. Mää luulin, että musta ei todellakaan ois siihen hulluun pänttäämiseen ja kaiken maailman tieteellisten esseiden kirjottamiseen. Luulin, että kaikki jotka opiskelee yliopistossa on nörttejä ja että mulla ei ois mahdollisuuttakaan ees päästä sisään. No, asiahan ei näin todellakaan ole. Mää esimerkiksi oon maailman keskivertoihminen ikinä. Lukiossa sain ihan joka aineesta (paitsi taideaineista..) päättötoikkariin kasin, ja ylioppilaskirjoitusten tulokset oli 5xM(ruotsi, matikka, enkku, saksa, uskonto) ja äidinkielestä kirjotin E:n. En oo ikinä ollu mikään huippuoppilas, enkä nyt yliopistossa todellakaan oo vieläkää, ja ihan hyvin menee. Kun kursseja on itelle tarpeeks, arki ei oo liian työlästä, ja ihan tällanen peruslukiolainenki pärjää varsin mainiosti. Ja koko ajan oppii ja sisäistää asioita enemmän, ja kirjoittaminen ja opiskelu tulee itelle helpommaks ja tutummaks. Paitsi että viivyttelen vieläkin kaikkien tehtävien alottamista, ja päädyn aina tekemään niitä unissaan deadlineä edeltävänä yönä.. laiska mikä laiska.

Kun aloitin opiskelut silloin syksyllä 2012 Vaasassa, niin en tienny mistään ihan yhtään mitään. En tajunnu oikeen mitä ne opintopisteet on ja miten täällä pitäis nyt sitten opiskella. Mutta kaikkihan aina selviää, ja yliopistotaipaleen alussa vietetäänkin melkein viikko vaan tuutoreita seuraten ja asioita opetellen. 

Aluksi piti tietenkin myös ilmottautua kursseille, ja sekä Vaasassa että Oulussa meille annettiin sellanen lista kursseista mitä olis ihan hyvä käydä näin alkuun. Mulle oli ainakin lukiossakin tullut jo tutuksi tuo kursseille ilmottautuminen ja oman lukujärjestyksen suunnittelu, niin se ei eronnut lukiosta hirveesti. Mutta yliopistossa se juttu onkin, että sun ei tarvi periaatteessa kuunnella ketään jos et halua, ja oot ihan kokonaan itse vastuussa sun opiskeluista. Ketään ei kiinnosta meetkö luennolle vai ei, eikä kukaan tuu sulle sanomaan että sulle on tulossa ihan liian vähän opintopisteitä että kanttiskohan ottaa vähän enemmän kursseja. Mutta se asia, mikä tekee yliopiston niin hyväks ainaki mulle, on just se vapaus: saa ite suunnitella mitä kursseja ottaa, milloin, kuinka paljon ja sen että mikä se omien opisleuiden tahti oikeen on. Ja mää ainakin tykkään siitä, että saa työskennellä ja opiskella tavallaan yksin ja ottaa just sitä vastuuta. Jos ei jaksa mennä luennolle, niin that's okei, jos vaan muistat ite sitte ottaa muut kiinni. Joillaki kursseilla luentojen lisäks on harjotusryhmiä, joissa nimensä mukaisesta harjotellaan kurssin asioita pienemmissä ryhmissä, ja ne on musta ollu kans tosi kivoja, kun sillon voi opettajaltakin helposti pyytää apua, jos(kun) ei asioita ymmärrä.

Lisäksi yliopistossa sää et voi ahtaa sun lukkaria täyteen, silleen että joka päivälle tulee kursseja aamusta iltaan. Yliopistossa yks kurssi on niin paljon työläämpi verrattuna lukion kursseihin. Usein suurin osa kurssilla käytävistä jutuista pitää ite opetella ja lukea kirjoista, ja sitten lisäks kirjoittaa esseitä/tehdä ryhmätöitä luenolla istumisen lisäksi, joten sun lukujärjestys ei kerro mitään siitä kuinka paljon sulla oikeesti on työtä. Se vähän hämää muakin välillä, kun ajattelen että jaa onpas taas rento viikko.. nooot. Jotkut kurssit myös saattaa olla sitten aika iisejä: jos oot luennoilla ja kuuntelet ja pitkin kurssia harjottelet niitä juttuja, nii ei tenttiinkään tarvi sitten hirveesti lukea. Mutta nää jutut varmaan eroaa sitten aikalailla myös alasta, mitä opiskelee.

3754_4822301518307_2100220414_n

M: Mulle on aina ollu suhteellisen selvä juttu, että haen yliopistoon. En oo sitä suuremmin miettiny, oon vaan aina jotenki olettanu nii ja se mukaan sitten myös toiminu :-D On myös ollu aika arvattavaa, että päädyn just Ouluun. Olempas yllätyksetön tyyppi.

Vaikka mulle on aina ollu selvää, että haen yliopistoon nii sinne pääseminen ei ookkaa ollu niin selvää. Oon varsinki pienempänä ollu koulun suhteen hieman epävarma itestä. Ala-asteelta lähtien musta on tuntunu, että mun pitäis olla parempi ja en oo tarpeeks hyvä. Vertasin itteäni kokoajan muihin. Sitten vähän vanhempana lukiossa se lieveni ja olin ihan tyytyväinen keskiverto oppilas. Kouluihin hakiessa sitte se vähän niinku iski taas. Monet illat itkeskelin sitä, että mulla ei oo mitään mahiksia. Mietin vaan miten kukaan ihminen ikinä voi päästä mihinkään kouluun!? Se johtu siitä, että unohdin, että ne muut hakijat ei ookkaan mitään yli-ihmisiä! Ihan normi heppuja vaan.

Yliopistossa opiskelu on ollu aika paljo sellasta niinku ajattelinki, nimittäin mukavaa! Jokapuolella puhutaan siitä, kuinka meijän koulutuksesta kontaktiopetusten määrää on vähennetty puolella. Kyllä niitä mun mielestä on vieläkin aika paljo, varsinki siihen nähen, että läsnäolopakko on aika useassa. Itsenäinen työskentely kuitenki on aika suuressa osassa. Mutta se on mulle ihan okei. Tän talven perusteella parasta opiskeluissa on ollu kyllä opetettavien aineiden opiskelu. Esim. liikuntatunneista, kuvistunneista ja musiikintunneista saa niin paljo energiaa joihinkin kuolettavan tylsiin luentoihin! Tasapaino ja innostus säilyy koko pimeen talven :-) 

IMG_8591

TENTIT

H: Tentit ei mun mielestä ainakaan hirveästi eroa lukion kokeista, mutta lukemisen määrä on vähän eri. Yhteen tenttiin saattaa olla monta paksua kirjaa luettavana, mutta mää en oo ees vielä kovin montaa kirjaa joutunut lukemaan. Tääkin asia varmaan eroaa verrattuina eri alojen opiskelijoihin, mutta meillä on ollut paljo sellasia kursseja, missä koko kurssin diaesitysten läpikäymisellä selviää tentistä tosi hyvin.

M: Mun opiskelujen aikana oon joutunu tekemään pakollisena perinteisenä tenttinä tyyliin vaan yhden tentin. Toisen tentin tein, kun vaihtoehtoinen suoritustapa oli esseiden kirjottaminen. Yleensä kurssit suoritetaan siis erilaisten projektien, esseiden ja ryhmätöiden avulla.

Varmaan yks yleisimmistä kurssinsuoritustavoista meillä luokanopettajakoulutuksessa onkin ne ryhmätyöt. Niitä on paljon, joidenkin mielestä ehkä liikaaki. Kuitenki jos sun ympärillä on sopiva porukka, jonka kanssa aikataulut natsaa hyvin yhteen, ryhmätyöt on aivan huippu mukava tapa suorittaa kursseja. Ryhmätyöt on esimerkiksi yhteisten tuntisuunnitelmien, opetustuokioiden, esitelmien, esseiden tai tenttien tekemistä. Ryhmätöissä myös oppii tosi paljon, koska muut opettaa sulle tosi paljo ja toisaalta jos ite kertoo muille jotain opittua asiaa, se jää sun mieleen vielä paremmin. Win win situation. Ite tykkään.


123tumblr1-002

H&M: Tärkein juttu mikä ollaan molemmat huomattu, niin on se, että sun pitää oikeesti tykätä siitä mitä opiskelet. Koska yliopistossa opiskellaan oman itsensä vuoksi, sua PITÄÄ KIINNOSTAA ne asiat ja sulla pitää olla halua oppia uutta, muuten motivaatiota ei todennäköisesti tuu löytymään. Ja tiiättekö mikä on parasta? Kun sää oikeesti opit jotakin mikä on sun mielestä jännää, ja siitä tulee niin hyvä fiilis että haluat vaan kuuluttaa sen kaikille. Maailmassa on niin paljon opeteltavaa, luettavaa ja kiinnostavaa asiaa, että huhhei.

Saitteko mitään selvää, mitä yritettiin sanoa? Toivottavasti edes jotain irtos! Kiitos ja anteeksi.
-HEIDI JA MARI-

torstai 13. maaliskuuta 2014

Suunnitelmia yölle

M: Asunnossamme vallitsee tällä hetkellä aika huvittava tunnelma. Herkkulakko heitettiin roskiin, koska it's just not who we are :-D Kauppaan kävellessä huomattiin myös pettämätön filosofia siitä, että jos me ei osteta karkkia niin tulee paha mieli, kun ei saa karkkia. Mutta jos me ostetaan karkkia niin siitä tulee paha mieli myös, koska ei olla pysytty meidän lakossa! Eli jos tuloksena on joka tapauksessa paha mieli, niin samahan se on ostaa! :-D Voitte sitten varmaan päätellä miten siinä kävi. Kaksi onnellista tyttöä uudistuneen Candy Kingin retropussit kätösissä! Oltiin sallittua enemmän mielissään eikä ees tullu paha mieli.

Toinen asia minkä kanssa kamppaillaan on esseet. Kello on puol kakstoista ja täällä me keitellään kahvia ja vaihdetaan kirjotuspaikkaa tunnin välein, jotta pysyttäis aktiivisina :-D Nyt ollaan keittiön lattialla ja tällä hetkellä, uskokaa tai älkää, Heidi tekee aasinpotkuja Just the way you are -tahtiin. Not even kidding. Ja kuten ehkä huomasitteki, niin enpä oo itekkään näpyttelemässä hirveetä vauhtia esseitä pinoon.

me: ok i'll study at 8pm
clock: 8pm
me: *pretends i didn't see*

Desktop21

Me yritetään täällä pysyä vielä hereillä ja jos ei niin aina on jompikumpi sitte tökkimässä toista hereille jos meinaa luppasta. Huomenna palaillaan yliopistopostauksen toisen osan merkeissä (kun näin esimerkillisiä kerta ollaan... haha) Öitä nuppuset.

-MARI-

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

YLIOPISTOSSA PART 1

H&M: Meiltä on moneen otteeseen kyselty, että mitäs me opiskeltiinkaan, millaista siellä yliopistossa oikeen on ja miten se opiskelu eroaa esimerkiks lukiosta. Ja nyt kun yhteishakukin taitaa olla käynnissä, niin mikä oiskaan tän sopivampi ajankohta tehdä tästä aiheesta ihan oma postaus (x2)! Ajateltiin kertoa ihan pääsykokeista lähtien, että millasta opiskelu on ollut ja miltä se on tuntunut. Tässä postauksessa kerrotaan nyt ekaks, miten ollaan päädytty opiskelemaan näitä meidän alojamme.



H: Pääsin siis Vaasaan opiskelemaan ruotsin kieltä heti suoraan lukiosta pelkästään pisteiden perusteella. Sillon olin silleen "jee mun ei ikinä tarvi mennä pääsykokeisiin". No, kävi sitten niin, että en tykännyt Vaasasta saati siitä ruotsin kielestä, ja mun piti alkaa miettimään että mitähän sitä seuraavaksi tekis. Mulla ei ollu mitään ideaa mitä haluaisin tehdä, vaikka kävin läpi miljoona kertaa kaikki Suomen yliopistot ja niiden opiskelumahdollisuudet. Vaasassa mulle nimittäin selkeni kuitenki se, että yliopisto on todennäkösesti se mun juttu, koska pärjäsin, jos halusin, ja ei se opiskelu yliopistossa ollutkaan niin vaikeeta kun olin aluks kuvitellut (tästä lisää vielä myöhemmin). Sitten lopulta sain idean suomen kielen opiskelusta, ja itse asiassa se idea tuli eräästä blogista. En ymmärrä, miten en ollut aiemmin sitä tajunnut, sillä tätähän voi opiskella jopa Oulussa. JES! Sitten ei muuta kun pääsykoekirjojen hankkimiseen ja lukemaan.

M: Kahden välivuoden jälkeen mulla oli sellanen olo, että mun on ihan pakko päästä opiskelemaan. Ensinnäkään mulla ei ollut mitään hajua mitä teen kolmannen vuoden, jos en saa opiskelupaikkaa. Toiseksikki mun opiskelumotivaatio oli noussu aika korkealle noiden kahden välivuoden aikana. Oli siis korkea aika hakea kouluihin, ekaa kertaa ihan tosissaan. Se että otin asian niin tosissaan pelotti mua vähän, sillä mitä enemmän yrittäisin, sitä enemmän pettyisin, jos mikään koulupaikka ei aukeais. Muistan kuitenki sen kaipuun arkeen ja varmuuteen siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Taisimpa avautua siitä kesällä tänne blogiinki. Tammikuussa aloin tosissani pänttäämään arkeologiaa ja kulttuuriantropologiaa. Vasta muutama päivä ennen VAKAVA- koetta päätin, että koittais vielä vaikka sinne luokanopettajaksikki, ku netissä se materiaali oli kaikille saatavilla. Se on kuitenki aina mua tietyllä tavalla kiinnostanu.

123tumblr2

PÄÄSYKOKEET JA VALMISTAUTUMINEN

H: Koska ideanki tähän suomen kielen opiskeluun sain vasta myöhään, niin mun pääsykokeisiin lukemisenkin aloitin aika myöhään, eli joskus huhtikuun alkupuolella. Onneks mulla ei ollu paljon materiaalia, sillä en oo mikään hirvee lukutoukka. Mun piti lukea kaks kirjaa, joista toinen oli sellasta asiatekstiä ja tutkimustuloksia, ja toinen sellanen, joka sisälsi kaiken perustiedon suomen kieliopista, eli niitä juttuja piti ihan harjotella ja opetella. Aluks tein lukusuunnitelman, mutta se meni pilalle heti parin päivän jälkeen. Se ei vaan toiminu mulla, koska toisena päivänä en saattanut lukea ollenkaan, mutta sitte ku energiaa riitti, nii saatoin istua aamusta iltaan yliopistolla lukemassa. Joten mulle sellanen vapaa tyyli on kaikista paras, sillon ku huvittaa nii sillon tehdään kunnolla, jos ei huvita nii ei väkisin.

Sen kielioppikirjan kirjotin melkeinpä itse toiseen kertaan sellaseen isoon kirjaan. Käytin paljon tusseja ja piirsin tyhmiä muistisääntöjä. Sillä tavalla asiat jää mun muistiin parhaiten, piirtämällä ja kirjottamalla. Toisen kirjan lukemisen aloitin tosi myöhään, vasta ehkä viikko ennen pääsykokeita. Makasin sohvalla ja luin sen kirjan ehkä yks ja puoli kertaa. Ja let me tell you, se on liian vähän. Mutta mää oon aina ollu vähän tällanen: mun ei tarvi panostaa hirveesti oppiakseni ja saadakseni keskivertotuloksia. Jos tekisin kaiken niin hyvin kun pystyisin, nii yltäisin varmasti niin paljon parempiin tuloksiin, mutta liian usein oon vaan liian laiska.

Pääsykoetilanne ei ollu mun mielestä yhtään paha. Ainoa asia mikä jännitti oli lähinnä se, löydänkö oikeaan paikkaan ajoissa. Kokeessa oli kaks osaa tavallaan: piti täyttää sellainen tehtävämoniste ja sen lisäks kirjottaa noin konseptin mittainen essee. Tehtävät liittyivät kielioppiin, ja essee piti kirjoittaa sen toisen kirjan pohjalta. (Mulla kävi niiin tuuri, ku äiti oli lukenu ja tentannu multa edellisenä päivänä JUST sen asian, mitä siinä esseen ainoassa tehtävänannossa kysyttiin.. :-DD) En jälkeenpäin osannut yhtään sanoa miten koe mulla meni, ja siitä jäi ehkä vähän epävarma olo. Lopputuloshan oli se, että pääsin viidennelle varasijalle ja siitä sitten sisään.

IMG_5180j

M: Luokanopettajakoulutuksen pääsykokeet koostuu kahdesta osasta. Ensimmäiseen osaan hakijan pitää lukea huolella VAKAVA- aineisto ja josta on sitten monivalintakoe. Parhaiten suoriutuneet pääsee sitten soveltuvuuskokeisiin.

Tarinani pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen valmistautumisesta on siis vähän säälittävä. Luin VAKAVA- aineiston kerran läpi siinä parissa päivässä. En suosittele tätä siis kellekkään, joka tosisaan haluaa päästä sisälle. Ite vaan olin jostain syystä päättäny panostaa siihen antropologiaan, vaikka lopulta päätöksenteon hetkellä päädyinki valitsemaan tän luokanopettajakoulutuksen :-) Käsitekarttoja tein VAKAVA- aineistoa lukiessani suunnilleen joka lauseesta ja uskonki sen olevan se juttu miks pääsin toiseen vaiheeseen.

Muistan ku pääsykoepäivänä juoksin kiireessä ympäri Helsinkiä etsien sitä pääsykoepaikkaa. Itku kurkussa ja puhelin korvalla siinä juoksentelin ja päädyinki sitte tekemään koetta väärään saliin. Aika mun tyyppistä.. Mun pahin painajainen siitä, että kokeen jälkeen ajokorttia näytettäessä valvojille mun nimeä ei ookkaan listassa, toteutu. Onneksi se ei vaikuttanu mun pääsemiseen, vaan tosiaan pääsin yllätyksekseni toiseen vaiheeseen! Ajattelin, että pahin osuus on nyt ohi ja mulla saattais olla jopa mahiksia :-) Ja halu päästä sisään just tähän koulutukseen kasvoi päivä päivältä. Soveltuvuuskokeessa tehtävänä oli esitellä "raadille" jotain itse valmistettua tai suunniteltua tai vaikka nikkaroitua. Ite suunnittelin Lappiaiheisen teemapäivän alakoululaisille. Tein sen käsin portfolion muotoon. Pääsykoetilaisuudessa mun tuli siis esitellä mun portfolio, ja esitin mm. teemapäivään sisältyvän laulun ja kuvistyön jne. Mitenhän oon uskaltanu.. :-D Osioon kuului myös aika tuima haastattelu. Se oli jännittävää. En ollu yhtään varma pääsykokeen jälkeen miten mun tulee käymään, koska kouluun tulis pääsemään vaan 6,5% kaikista hakijoista. Meni ilmeisesti kuitenki toivotusti, sillä paksu kirjekuorihan sieltä tuli ja opiskelupaikka oli mun!

123tumblr1-001

To be continued...
HEIDI&MARI
Psst. Feel free to comment and ask! :-D

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Due tomorrow, more like do tomorrow

M: Aurinko paistaa täyttä siniseltä taivaalta, voisin itkeä ilosta. Hiihtoloman jälkeinen arki on lähteny rullaamaan ihan perinteisissä merkeissä, unirytmi ihan hukassa ja lomamoodi vielä päällä opiskelujen suhteen. Mieltä piristää kukat keittiön pöydällä, Heidin tasaisin väliaijoin pyöräyttämät smoothiet, se ku pääsee kotiin ja saa laittaa kollarit jalkaan ja vetasta hiukset nutturalle, uudet laululöydöt ja hoitoaineen tuoksun tuoma nostalgia. Mieltä alentaa se, että oon ymmärtäny olevani yksi niistä, jotka elävät jatkuvassa hiuskriisissä. Not fun. 

Löysin muuten aivan ihanan untuvatakin kirpparilta, jonka äiti osti mulle sitte :-) Harmi, että se osu vasta tässä vaiheessa kohalle, kun onhan tässä vähä kylmempiäki aikoja elelty :-D Mutta onpahan ihana takki ens talvelle. Erehyin jo kerran pyöräilemään se päällä. Tuli tulikuuma.

image (48) räpsy IMG_0359

Hömppälukemiset Alicanteen , CHECK!✓ Nuo Lindsey Kelkin kirjat on ehkä vähiten kehittäviä, mutta ehkä parhainta lomalukemista ikinä, tietenki Himoshoppaajien kanssa :-D Nyt lähen kauppaan sillä tiskiaine on loppu, ou nou. Heippa! 
-MARI-

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Forever 21

H: Minä oon nyt sitte 21! Se on ihan kiva ikä. Eilinen oli ihana päivä, vaikka en kyllä mitään erikoista tehny muutaku söin tosi hyvin. Leivoin viikonloppuna kaks niin täydellistä (vaikka itse sanonki hahahaha) juustokakkua, oikeesti en oo ikinä onnistunu niissä mutta nyt kerranki onnistuin, jes! Kutsuin sitte tytöt ja Antin iltakahville ja oli nii kiva nähä taas tyttöjäki pitkästä aikaa, ihana päätös lomalle! Ja oi sain niin kivoja lahjoja, kiitos niistä puspus. 

a0187 Kollaasit10 0207 0342 0354

Mutta nyt on lomat vietelty ja aika alkaa taas ahkeraksi. Enää kuukausi meijän Alicanten reissuun, joten siihen asti aateltiin olla niin tehokkaita kun vaan mahdollista. Paljon koulujuttuja on tekemättä, ja ihan seuraavaksi lähdenki käppäileen tästä yliopistolle vääntämään yhtä esseetä. Onneks motivaatiota kuitenkin löytyy, toivottavasti sitä kans riittää vielä kauaksi aikaa.. Tännään alko myös meijän herkkulakko, jonka pitäis kestää sinne reissun alkuun saakka. Ollaan kylla maailman surkeimpia näissä lakoissa, mutta toivon tosiaan tän pitävän, haha. Nyt opiskeleen, ja hei tsemppiä niille joilla alko nyt kirjotukset!

Love, Heidi

lauantai 8. maaliskuuta 2014

The world will hear me shout

1798822_10201610833887855_88714139_n

H: Ihanaa naistenpäivää teille ihanat naiset, olette mahtavia! Mullakin on ollut oikein ihana päivä. Aamulla jo herätessä, kun ikkunasta näkyi täysin sininen taivas, tiesin että tästä päivästä ei voi tulla muuta kuin hyvä. Eihän aurinkoinen päivä vaan yksinkertasesti voi olla huono. Käytiin Antin kans jo päiväsellä nauttimassa tosta ihanasta ilmasta, mutta lähdin äskön tuossa iltasella vielä lenkille, kun mää en jotenki pysty lähtä sinnekään jos ei oo kiva ilma. Yleensä ku lähden lenkille, niin lähen monesti vaan suorittamaan enkä hirveesti nauti juoksemisesta (toisin sanoen en tykkää siitä yhtään). Nyt oli kuitenki ihan nurinkurin asiat: en voinu ku hymyillä koko ajan ja nauttia ihanasta ilmasta ja kauniista auringonlaskusta. Sillalla seistessä tuuli puhalsi sekoittaen hiukset ja ehkä päänkin, kun päätin lähtä juoksemaan vielä seuraavalle sillalle vaan sen takia ku oli kivaa. Tuulen mukana hävis kaikki stressit ja ahdistavat ajatukset, päässä ei ollu yhtään mitään. Mutta nii, kun kaikki asiat tuppaa aina järjestymään niin mitäpä sitä turhia murehtimaan.

1902779_10201610849088235_681266812_n

Ja huomenna synttärit, jee! Onnellista.
Love, Heidi

lauantai 1. maaliskuuta 2014

The next stop: Levi

H: Terkkuja tien päältä! Selkään sattuu kun istun niin vaikeessa asennossa, ja kaakaot on juotu loppuun jo ajat sitten. Linnea nukkuu ja mää luen tuota ihanaa kirjaa, joka kirjaimellisesti ihan viimeisellä mahdollisella hetkellä oli kuin olikin ilmestynyt postilaatikkoon, että ehdin saada sen mukaan, jee! Eilen myös piti vähän yrittää nujertaa kurkkukipua, joka yritti kellistää minut sängyn pohjalle, mutta onneks äitin keinot tepsi ja hyvässä vedossa ollaan tänään oltu. Enkä malta oottaa että päästään laskeen! Yritän kerätä vähän rohkeutta ja uskaltautua kokeilemaan lautailuakin joku päivä.. Ihanaa viikonloppua kaikille!

1907566_10201566503779630_494741171_n
Love, Heidi