keskiviikko 19. joulukuuta 2012

But on a Wednesday in a cafe, I watched it begin again...

opkpk p98oj ooopp okhnl

H: Jännä päivä ihan sanan juuri siinä merkityksessä. Tosi jännittävä. Viimenen yö Vaasassa ja en voi kuvailla tätä tunnetta miten ihanalta tuntuu päästä kotia ja nähä huomenna kavereita ja mennä illalla mun vanhan lukion joulukirkkoon ja olla miljoona viikkoa kotona. Jaaaaaa palautus maanpinnalle, vaan 2 ja puoli viikkoa oikeesti :--D Huomenna ois ruotsin kieliopin tentti, oon luovuttanu jo ajat sitte, koska ei oo kyllä pystyny keskittymään lukemiseen ihan yhtään. Enkä halua muutenkaa opetella jotain kieliopin termejä ulkoa ruotsiksi voi lol ja kirjottaa esseetä ruotsiks kieliopista, siis mitä pelleilyä oikeesti?! Ei kiinnosta :)))) Ja hei mikä tää juttu on että oon alkanu kuunteleen Taylor Swiftiä vaikka en yhtää tykkää siitä? Olin muuten ilmeellä tämä O______O ku tajusin tota laulua kuunnellessani miten hyvin tuo otsikon kohta sopii tähän päivään. Mutta hei, ens posti tuleekin sitten kotoa finallyy, hyvät yöt tai huomenet sinne ruudun toiselle puolelle, pus!

Love, Heidi
Edit// Ps. Älkää ikinä, ja tarkotan oikeesti että IKINÄ, lopettako uskomasta unelmiin tai ajatelko että joku on mahdotonta, koska tänään todistettiin taas kerran että että mahdottomastaki voi tulla mahdollista :-) Aikaa saa mennä vaikka kaks tai kymmenen vuotta, muut ihmiset saa sanoa mitä haluaa, koska sillä ei oo oikeesti mitään merkitystä eikä ne tiiä mistään mitään, ja kaikki ne epäonnen ja tuskan kyyneleet oikeesti palkitaan vielä joskus, pitää vaan ite uskoa.

2 kommenttia:

  1. mä lopetin heti ensitöikseen uskomasta mun unelmaan, tahon vaihtoon, mut se vaan ei oo mahollista.

    VastaaPoista
  2. Taylor swift on loistava, ja dont you ever dare to give up, tuo pitäs oikeesti tatuoida johonki nii ei unohtuis vaikka toisaalta ei sitä voi unohtaa :) -hanma

    VastaaPoista