sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Hyvä sydän on parempi kuin kaikki maailman aivot

 H&M: Näin ystävänpäivän kunniaksi ajateltiin, että voitaisiin tehdä tällainen, yllätys yllätys, ystävyyspostaus. Kerrotaan nyt siis meidän tarinamme! Niinku ollaan kerrottukkin, niin tutustuttiin siis vuonna 2008 riparilla. Tai tarkemmin ottaen junassa alotukselle matkatessa, kun Mari ja Aino tuli ujosti "mee sie" "eiku sie" - tyylillä pyytämään Heidiä ravintolavaunuun. Marin ensimmäinen ajatus kai Heidistä oli "Se lukee kans Demiä!!" :---D Heidi oli ekaa kertaa junassa ja olihan ne jännät paikat! Ei tiedetty kumpi on Mari ja kumpi Aino, mutta tunnelma rentoutui sitten, kun päästiin ravintolavaunuun puhelemaan randomeista jutuista, valion jätskeistä ja muista. Alotuksella oltiin heti niin tiiviisti, että kaikki luulikin, että tunnetaan jo aikaisemmin. Heti synkkasi :--D Riparilla käytiin yhdessä niin monia tunteita läpi, että vaikea siinä oli olla lähentymättä. Alotus ja ripari oli siis ensimmäinen yhteinen kokemuksemme, taipaleemme alku!
Riparin jälkeisenä kesänä, toisin sanoen riparikesänä, oltiin paljon ydessä pitkästä välimatkasta huolimatta. Tutustuttiin lisää ja meille muodostuikin porukka, jossa vietettiin paljon aikaa. 
Tähän mennessä ollaan jo matkattu lukemattomat kerrat Muonio-Oulu-Kokkola väliä. Oli aina rankkaa sanoa uudestaan heipat. Eipä siihen koskaan kai totu..Olemme kuitenkin todenneet, että välimatka on tosiasiassa vain vahvistanut ystävyyttämme. Jälleennäkemiset on aina yhtä ihania ja yhteistä aikaa osaa arvostaa ihan erillä tavalla.
Kasvettuamme olemme lähentyneet yhä enemmän. Välimatkaankin tulee ehkä väliaikaninen ratkaisu, kun Heidi hurauttaa ajokortin maaliskuussa. Tämä ei kuitenkaan tilannetta kovin pitkäksi aikaa paranna, kun ei sitä tiedä minne tuo Mari suuntaa seuraavaksi lukion loputtua. 
Olemme onnekkaita, että meillä on tosemme. Merkitsee niin paljon, että on aina joku, jolle voi kertoa, joku joka kuuntelee ja välittää aidosti. Päiväkirjakin on jo todettu turhaksi, kun eihän sitä nyt kaikkea jaksa kahteen kertaan puida, sillä kerromme toisillemme pienimmätkin ajatuksemme. Taidamme tuntea toisemme jo paremmin, kun itse itsemme. 
Olemme oppineet toisiltamme paljon kaikesta, tärkeästä ja turhasta. Omat piirteemme ovat tarttuneet toiseenkin. Mari on opettanut Heidiä olemaan huolehtimatta kaikesta niin paljon ja nauttimaan elämästä ja pitäytymään kiinni hetkessä. Heidi on antanut Marille aivot.
 Muistakaa tekin kertoa tänään ystävillenne, kuinka paljon he teille merkitsevät. Halatkaa, jos se on mahdollista, toisin kuin meillä, yhyy. Älkää antako toistenne särkyä ja pitäkää toisistanne kiinni.
Ystävä - joku joka tietää sinusta kaiken, ja rakastaa sinua sittenkin

9 kommenttia:

  1. Ehkä ihanin postaus ikinä :') Byäää ihan itkettää, olette niin ihania molemmat ♥ "Heidi antoi Marille aivot." Repesin ehkä eniten :----D Ihaninta ystävänpäivää rakhaat ♥

    VastaaPoista
  2. aaaaaa maailman ihanin postaus <3 maailman paras juttu "heidi antoi marille aivot" :------))

    VastaaPoista
  3. aivan rakas postaus! iha huigeeta tekstiä! ootte ihania! mut tosiaa joo, iha lyhyet hiukseettt :D

    VastaaPoista
  4. tämähä suoraan sanottuna herkisti ku luki :DD asialline postaus

    VastaaPoista
  5. Onko toi yks kuva kalajoen kristilliseltä opistolta? :o toi missä on taustalla toi lasiikkuna?!

    VastaaPoista
  6. aino: kiitoss! ihaninta ystävänpäivää vaikka ensivuodelle! :* pitää puhua!
    Artturi: thänksss
    Hanna: Kiitoss :--)
    Iina: uj kiitsa<3
    Reetta:haha :--D mutta se on aika totta
    Antsu:hii kiitos
    sakke:hoho joo herkkää, kiitoss
    Anonyymi: joo sieltäpä juuri! :--)

    VastaaPoista